VINTAGE Q/2

Tervetuloa "uudelle" sivulle! Otsikon "Vuosikertapuolikuu" alla esittelemme välähdyksiä yhtyeen historiasta. Koska kuva kertoo enemmän kuin harkitsemattomat sanat, pyrimme laittamaan mukaan VHS:ltä siirrettyä vanhanaikaista materiaalia. Tämä on Ysäriä! Never mind the drop frames!

Näitä arkistojen "aarteita" pyritään saamaan ulottuvillesi aina silloin tällöin. Kerää koko sarja!

It was 20 years ago today, almost..

Näinä päivinä, tarkemmin 4.9.2009 on kulunut tasan 20 vuotta siitä kun Puolikuu (tai oikeammin Mercy Street, sen esiaste) suuntasi ensi kertaa oikeaan, kaupalliseen äänitys-studioon. Demoja ja yhden omakustanteenkin olimme tehneet miten missäkin, mutta nyt kutsu kävi Fazer-konsernin omistamaan Takomoon, paikkaan jossa niin monet isot tähdet, Dingot ja muut, olivat levyttäneet. Fazerin Janne Louhivuori oli ollut kiinnostunut jo englanninkielisistä demoistamme, mutta hän halusi bändin levyttävän silti suomeksi. Jälkeenpäin on helppo nähdä ratkaisun oikeaoppisuus, mutta tuolloin, aikana jälkeen The Nights Of Iguanan oli Suomi-rock yleisesti vain englanninkielistä. Suomenkielisyyttä pidettiin ”itsensä myymisenä” ainakin soittajatasolla. Itsellänikin oli asiasta huonoja kokemuksia. Olin tehnyt saman liikesarjan pari vuotta aiemmin Just Divorced-yhtyeen riveissä. Yhtye vaihtoi lopulta kielen takaisin koulupoikaenglanniksi ja nimensäkin Norma Jean Blueksi. Lopulta sain yhtyeestä fudut musiikillisten erimielisyyksien takia. Syntyi halu ”näyttää niille”. Tuo halu ei ollut ihan ensimmäisenä mielessä torstai-aamuna, kun lastasimme jännittyneinä kamojamme autoihin ja hurautimme Pitäjänmäkeen, Takomontielle. Mulla oli Talbot 1500-merkkinen ritsa, joka oli epäluotettava mutta tilava. Saimme kitara- ja bassokamat sinne. Arto vei rummut varmari-Volvollaan. Mietimme, mitä Janne sanoisi, kun olimme matkalla ”hukanneet” soolokitaristimme. Tepi ei halunnut olla suomeksi laulavassa bändissä. Perillä Janne ei ollut asiasta moksiskaan. Hän lupasi auttaa kitara-iltamissa, jos niin tarvittaisiin. Hyvä. Kasasimme laitteemme suunnattomalta tuntuvaan soittohuoneeseen. Äänittäjä Dan Tigerstedt kehotti meitä tekemään aivan kuin tekisimme harjoituksissakin. ”Älkää sitten vaan sortuko mihinkään studio-virityksiin!” Emme olisi osanneetkaan. Melko nopea soundcheck (olimme kuulleet huhuja tunteja, jopa päiviä kestävistä soundien etsinnöistä) ja kuulokkeet päähän laulun monitoroimiseksi ja eikun pohjia soittamaan. Hämärään Huoneeseen oli kaiketi toka otto, Hän Toi Mukanaan Sateen muistaakseni eka. Osasimme biisit niin hyvin kuin meidän kyvyillämme oli mahdollista. Seuraavaksi soitettiin kitaratuplauksia, takapotku-kitara ja akustisia. Huuliharppu-intron soitti muistaaksen Janne, mistä olin hiukan harmissani, koska olisin mielestäni osannut sen kyllä itsekin. Kitarasoolon sain kyllä soittaa itse. Se jopa tuplattiin, koska se oli ”sävelletty” soolo, ei improvisaatiota. Se soitettiin Rockmanillä suoraan Takomon SSL-tiskiin jossa riitti studiossa itsekin päivätyökseen harjoittelevalle ihmettelemistä. Laulut tehtiin seuraavana päivänä. En muista tapahtumasta paljoakaan, mutta se tuntui raskaalta. Janne oli tarkka vireen suhteen. Tuplausta käytettiin lähes joka äänen kanssa. Lisäksi tehtiin alarekisterilaulu, oktaavia alle melodian. Demollakin oli ollut sellainen. Vaikute oli tullut jostain R.E.M:n kappaleesta, mahdollisesti Pop Song 89:stä, ehkä World Leader Pretendistä. R.E.M. oli meille iso juttu, kunnes siitä tuli kaikkien omaisuutta. Meille oktaavilaulusta taasen tuli aluksi oikein tavaramerkki useaksi vuodeksi. Stemmojakin laulettiin. Lopulta saatiin kasetille demo- miksaukset ja sovittiin varsinainen miksauspäivä tuonnemmaksi. Se oli Danun vika duuni Takomon äänittäjänä. Hänen tiensä oli vievä muutamaksi vuodeksi Tanskaan. Sieltä hän palasi parahiksi Myrkkyä-sinkun miksaukseen. Hämärään Huoneeseen/Hän Toi Mukanaan Sateen- vinyylisinkku ilmestyi marraskuun alussa. Sitä ennen Fazer ilmoitti, että bändin nimi on vaihdettava suomenkieliseksi. Saimme viikonlopun aikaa keksiä. Mulla on yhä vihkossa n 500 nimeä, joita viimeinen keksimäni on Puolikuu. Sitä on sitten sivun alalaidassa makusteltu erilaisin kirjoitutyylein. Tuntui kai hyvältä ja meni läpi myös Fazerilla, etenkin kun Timo Lindström oli joskus asunut Espoon Olarissa samannimisellä kadulla. Alkuperäisen nimemme ”street” oli siis tavallaan päässyt mukaan. Nimi tuli kyllä Dave Lindholmia ”lainaten”, jonka 70-luvun albumeiden takakansissa oli aina ympyröity kuunsirppi, josta syystä häntä kutsuttiin Puolikuumieheksi. Hän oli mun iso idoli ja näinkin bändimme uusi nimi oli jotenkin hyvällä tavalla oikeutettu. Levyn etikettin tuli Fazerin jo hiukan unohtuneen Hi-Hat-levymerkin logo ja layout. Kanteen Magnus Löfving otti olosuhteisiin nähden näpsäkän kuvan, jossa oli sopiva jännite sattumalta osuneiden ilmeiden ja silmäpelin ansiosta. Sinkku ulkona kuvapussissa. Eka askel oli otettu!

Linnunradan Pianobaari / YLE Elävä Arkisto 1998

1998 Puolikuu täytti 10 vuotta. Tapahtumaa juhlittiin "Vanha Uusi Lainattu Sininen"-kokoelmalla, jota promotessamme saimme kutsun myös YLE:n TV1:n "Linnunradan Pianobaari"-ohjelmaan.

Ohjelma oli varsin kunnianhimoinen sarja studio-live-taltiointeja silloisilta aktiivisilta artisteilta. Meidän jaksossamme esiintyi myös Se-yhtyeen lauluntekijä, sittemmin mm. elokuvasäveltäjänä ansioitunut Yari Knuutinen. Ohjelmassa esitettiin 3 biisiä kummaltakin ja lisäksi haastattelut sekä pieni leikkimielinen tietovisa, jossa Seppo Pietikäisen elektronisesti muokatulla äänellä varustettu Taivaallinen Jukeboksi kyseli ja pisteytti osallistujien poptrivia-tuntemusta.

Soitimme ohjelmassa linkistä löytyvän "Nyt Loppuu Todellisuuden" lisäksi "Vie Minut Myrskyistä Pois" ja "Hämärään Huoneeseen". Ne olivat kaikki mukana kokoelmalla. Biiseistä saatettiin ottaa muutama otto. Muistaakseni kävin oikein ohjaajan pyynnöstä kuuntelemassa "NLT":n miksausta, joka meni suoraan kuvanauhalle stereoksi ja esitin joitain muutoksia. Ohjelman artistilähtöisyyttä kuvaa hyvin se, että pyyntöihini suostuttiin, balanssit saatiin toivomikseni ja biisi mentiin äänen takia uudestaan. Tämä on minun kokemukseni mukaan TV-työssä melko harvinaista. Yleensä ohjaaja on tyytyväinen, kun kuva on ok, ja siihen on artistin tyytyminen.

"Linnuradan Pianobaari"a voisi hiukan verrata BBC:n "Jools Holland Show"hun, siinä on vain esiintyjiä enenmmän ja biisejä per artisti vähemmän. En usko, että olen ainoa, joka kaipaisi vastaavanlaista ohjelmaa taas Suomeenkin. Ihan katselusyistä. Kaikki eivät osaa samaistua "Voice"en tai "Kesäillan Valssi"in, kumpaakaan moittimatta.

Sessiosta jäi mukava muisto. Ihan aina ei TV-studioilla ollut tuntenut itseään niin tervetulleeksi. Ja tuosta päivästä alkoi myös itselleni eka oikea yritys raitistua. Se kesti silloin 3 viikkoa. Bändi oli tuolloin erittäin hyvässä iskussa. Teimme paljon keikkoja ja treenailimme väliajoilla uusia biisejä. Huippukausi oli toki jo sillä erää ohi, mutta hyvät keikat poikivat uusia. Huippu kulminoituu demoon, jonka teimme "Jingle Jangle"-albumin biiseistä ennen varsinaista levyä. Jos se olisi äänitetty paremmin ja miksattu, olisi se paljon itse levyä notkeampi.

Saman albumin kannen kuvat ovat ko. ohjelmasta, näpsin ne korkeimman omakätisesti TV-ruudulta kertakäyttökameralla. Juustopäiden rumpali Jani teki niistä nastan raikkan kollaashin. Kannesta tehtiin myös hiukan mukaellen keikkajuliste, joka herätti närää yhtyeen sisällä. "JJ":n aikoihin alkoikin sitten bändissä sisään-ulos-liike, ja miehistö vaihtui niin, että lopulta 2002 olin itse ainoa alkuperäisjäsen. Sittemmin asia on korjaantunut ja nyt 2/3 ekan sinkun miehityksestä on (useimmiten) riveissä.

Klikkaa tätä ja katso "Nyt Loppuu Todellisuus" 1998

Hän Tanssii Yksin 2000

"Hän Tanssii Yksin" oli "Jingle Jangle"-albumin jälkeen keikkasetissä melko pitkään, siitä harkittiin sinkkua, mutta arpa (ja alkava kevät) ratkaisi asian "Hiuksiis Taitan Seppeleen" hyväksi. Biisistä tehtiin kuitenkin video, jota kai ainakin Moon TV pyöritti, nähtiinpä se osittain Poliisi-TV.ssäkin. Moon TV muuten taltioi biisin myös UnPlugged-tyylisenä versiona, jota en itse ole edes nähnyt. Kun ei kaapelit näkyneet silloinkaan.

Itse biisi on hiukan americana-henkinen renkutus, Farfisa-allergiaa potenut Atte Blom ei urkusoundista digannut, mutta Pekka Aarnio antoi luvan valtaisan 5.000 mk:n (mummoja) käyttämiseen ikimuistoisella 5 minuuttia kestävällä puheenvuorollaan, joka päättyi sanoihin: "Go For It!" Puheenvuoron aikana hän oli sekä puoltanut että kieltänyt asiaa.

Ville Vernissasta tuli mukaamme Kuopio-Vaasa-Lapua-rundille ja kuvasi sen minkä kerkesi. Onneksi ei aivan kaikkea. Kuvan kokoonpano jäi aika lyhytikäiseksi, sillä syksyllä Mauke vetäytyi bändistä ja Henri tuli tilalle sananmukaisesti Taiteiden Yöstä. Kysyin häneltä, tunteeko hän ketään hyvää kitaristia, hän vastasi: "Tunnen. Minä Itse!" Olin kyllä jo harkinnut häntä ennenkysymyksenasettamista, joten se homma meni just niinkuin pitikin. Kyllä hän olikin/on yhä sanojensa mittainen.

Hn_tanssii_yksin_net.wmv

"Light Down Low" -87 demo version

Tässä Puolikuuta ajalta ennen Puolikuuta. On vuosi ´87. Juppiaika on tekemässä tuloaan. Suomirock yrittää selviytyä Dingonjälkeisestä krapulastaan naamioitumalla englanninkieliseksi. Nights Of Iguana on kova sana kaikkialla, Hearthill tekee tuloaan, Melrose jne.

Yksi laulajakitaristi säveltelee kaikessa rauhassa ohjelmistoa yhtyeelleen töölöläisessä yksiössä.  Työkaluina Telecaster Custom ´62, Korgin rumpukone ja Tascamin Portastudio. 4 raitaa. Yhtye ei pidä uusista kappaleista, ne ovat liian popahtavia. Laulajakitaristi saa kenkää yhtyeestä, kuten on saanut juuri päivätyöstäänkin. Ei hyvältä näytä.

Yksi kappale kuulostaa kuitenkin muita kivemmalta, ja hän rohkaistuu soittamaan sitä muillekin. Palaute on kannustavaa, ja laulajakitaristi päättää jatkaa uraansa. Hän kokoaa uuden yhtyeen.

17 vuotta myöhemmin 2/3 uudesta kokoonpanosta tekee keikkoja Eurooppaan sumenevassa Suomessa. Laulajakitaristi löytää alkuperäisen demokasetin, ja kuvittaa sen huvikseen yhtyeen nettisivuille parilta keikkamatkalta kuvatuista hajanaisista otoksista. Jos haluat kuulla ja nähdä kuinka 2 eri aikakautta lyövät kättä, klikkaa ikonia alla. Huomaat ehkä, ettei niin kovin paljon ole muuttunut. No, ovat he tulleet vanhemmiksi ja painavemmiksi..

laitdaunlou_edit.wmv